Tässä tas tarina työpäivästä Onnentassun vapaaehtoisena! Facebook-sivullemme tulee lisää kuvia :)
"Hiljaisena alkanut vaparin työpäivä muotoutuikin sitten varsin vauhdikkaaksi loppua kohden. Eläintenhoitaja kertoi päivän aikana tehtäviä töitä ja niistä sitten aloitin. Koirankakkarundille ulkotarhoihin otin mukaan keskuksen seniorin, Josen. Voi sitä riemun määrää, joka vanhassa herrassa virtasi.
Jose pääsikin sitten vielä myöhemmin toimistoon mukanani rapsuteltavaksi ja omasta mielestään myös vahdiksi. Meillä tuli pieniä erimielisyyksiä siitä meneekö se takaisin omaan yksiöönsä vai vahtiiko toimistoa. Lopulta Mäntsälän Lemmikkilehdon kuskin ovikellon pirautus siirsi Josen huomion muualle ja yksiöön palaaminen sujui häntää heilutellen.
Josella kun tuota omaa tahtoa on, silloin kun se sille päälle sattuu. Aivan loistava koiruustapaus kuitenkin, eikä ikinä uskoisi karvaa vaille 10-vuotiaaksi! Toivon kovasti, että Joselle löytyy i-h-a-n-a vanhuudenkoti, johon se piakkoin pääsisi.
Kakkojen keruun jälkeen keräilin vielä ulkotarhoista lelut pois ja pesin ne. Rikkinäiset menivät roskiin, pehmot pyykkikoneeseen ja kovat astianpesukoneeseen. Tässäkin kohtaa Jose olisi mielellään auttanut vaparia. Aamuiset likoamassa olleet ruoka- ja vesikupit kone pesi ensin pois ja vasta sitten lelut.
Ulkoilutin myös muita keskuksen koiria ulkotarhoissa ja innokkaimmat = Laku ja Rami ehtivät heittää monen monta kierrosta takapihan juoksutarhassa. Siitäkin huolimatta, että monenmoinen kasvillisuus on päässyt rehevöittämään juoksutarhaa. Mistäköhän tupsahtaa se sielu, jolla on pelit ja vehkeet ja hyvää tahtoa juoksutarhan niittämiseen koska sitä se todellakin tarvitsisi näin kuuman ja pitkän kesän jälkeen.
Rami revitteli tarhassa oikein kunnolla, se hyppi - pomppi ja loikki, ilmestyen milloin mistäkin. Kerrassaan mainio tapaus koko koirapakkaus. Aluksi se meinaa revetä liitoksistaan ja varsinkin kun näkee remmin "hei jee, mä pääsen ton kanssa ulos". Riehumisesta ei meinaa tulla loppua mutta sitten kun päästään ovelle Ramista löytyykin käytöstapoja. Sehän osaa istua käskystä ja hienosti istuukin ja odottaa, että ovi aukeaa. Muista koirista ei ole moksiskaan ja vaikka kutsumanimi on uusi, niin koira tulee luokse kun sitä kutsuu. Onpa harmillista, että oma koirakiintiöni on tällä hetkellä täysilukuinen.
Päivän aikana pääsen myös pällistelemään pikkukoiralta poistettuja hampaita, vastailemaan puhelimeen, rapsuttamaan emokissoja ja tapaamaan uuden vapaaehtoisen. Kivaa, että porukkaamme on tullut mies, joka ulkoiluttaa koiriamme. Soittajat taasen täyttävät lokakuisen virallisen silmäpeilauksen listoja ja kyselevät yleismaailmallisia asioita eläimiin liittyen. Pääsinpä melkein syntymisen ihmettä todistamaan (jota jo ehdin jännittääkin etukäteen) vuoroni aikana. Keskukselle meinaan tuotiin eilen tuleva emokissa, jonka tiineyden Olkkosen Satu tänään varmisti. Muiden epäilyistä huolimatta syntymistä saadaan vielä odotella, Satu arvioi synnytyksen olevan vielä noin parin viikon päässä.
Ja vielä kertaalleen ISO KIITOS ruokalahjoituksista ihan kaikille. Niin yksityisille kuin yrityksillekin!"
