Lokakuun alkupuolella Onnentassuun tuli harmaa, pitkäkarvainen ja varsin sielukas löytökissakolli. Nimekseen se sai Haamu. Kollista sukeutui varsin pian koko keskuksen väen lemppari. Siis ihmisväen, toisia kissoja tulokas ei sietänyt alkuunkaan. Ei naamakkain eikä lasin takaa.
Pian alkoi kodin etsintä ja sellaista ei vaan jostain syystä löytynyt. Mahdollisesti siksi, että kolli ei aina sihdannut ihan laatikkoon vaan osittain ohi. Pikkuhiljaa oppi senkin kuten suurin osa Onnentassun jengistä.

Haamu alkoi kietoa hoitajia varpaidensa ympärille ja pääsikin useasti kennelkeittiön pöydälle ruokailemaan sekä hoitajien taukotilan puolelle kahvittelemaan. Päivittäin se ilahdutti hoitajia laulullaan. Niillä se kertoi tarpeistaan ja osoitti komentaja-kenraalin vikaa itsessään. 

Vielä tammikuussakin Haamu oli keskuksella. Ja yksi surullinen päivä se alkoi ripuloimaan. Seuraavana surullisena päivänä ripulointi lisääntyi ja lopulta Haamu myös oksenteli rajusti. Kissa kiidätettiin eläinlääkäri Olkkosen kotipäivystykseen (kerrassaan muuten loistava juttu tällainen päivystys). Siellä se nesteytettiin ja samalla se sai lähetteen tehohoitoon. Syy oksenteluun ei selvinnyt.
Haamu siirtyi tehohoitoon kotiin, jossa se vietti kaksi päivää. Kissa ei ripuloinut eikä oksennellut ollenkaan.
Onnentassuun palatessaan se söi surkean huonosti ja oli muutenkin huonona. Siitä päätettiin ottaa verikokeet koska kissa oli kaikkea muuta kuin normaali oma iloinen ja seurallinen itsensä. 

Syrjäsen Jonna nesteytti kissan toistamiseen ja otti siltä verikokeet. Samalla Haamu sai vahvaa kipulääkettä. 
Seuraavana päivänä tulokset vaikuttivat huonoilta kissan tulevaisuuden kannalta. Sillä todettiin vakavat maksa- ja haimatulehdukset. Päivässä kissan korvat alkoi kellertää ja saattohoito aloitettiin. Paino oli pudonnut rajusti - 15.1 kissa painoi vain vaivaiset 2,7 kg. Saattohoitoon Haamu pääsi samaan paikkaan, jossa se oli ollut tehohoidossa. 

Saattohoidoissa tapahtui jotain ihmeellistä - kissan sisäinen selviytyjä pääsi valloilleen ja Haamu alkoi syömään. Raakaa ja kypsää broileria sekä kalkkunaa kannettiin kaupasta pakettitolkulla. Katkaravut ja keitetty lohikin alkoi maistua. Muutamassa päivässä myös laktoositon vispikerma. Kissa piristyi silmissä ja alkoi pian näyttää jälleen komentaja-kenraalin elkeitä - ihmisille silloin kun kissanvessaan oli tipahtanut jäävuoren kokoinen kakka ja koirille kun ne tulivat liian lähelle Haamun reviiriä. Tässä tapauksessa reviiriksi luettakoon se paikka rappusissa, jossa ilmalämpöpumppu ihanasti kissan karvoihin puhaltelee. Samalla myös varmistui se, että Haamu on kuin "miehet, jotka kulkevat omia polkujaan". Se ei kaipaa muita eläimiä kotiaan jakamaan mutta rakkautta ja rapsutuksia niin paljon kuin suinkin. 

Kymmenessä päivässä painoa tuli lisää 1,9 kg ja elämänilo palasi kissaan. Kontrolliverikokeet vahvistivat sen mitä ihmissilmä näki - tulokset olivat normaalit. Nyt Haamu ulkoilee valjaissa ihmisen kanssa harvakseltaan, lumi ja pakkanen ei sitä haittaa. Lokoilee ilmalämpöpumpun alla ja nauttii sen juuri alkaneesta seitsemännestä elämästä :)